Nyt kun on muutaman päivän saanut rauhoittua on hyvä palata loppuanalyysiin. Ottelun jälkeen harmitti vietävästi kun voitto oli niin lähellä, mutta kyllähän minä olen ollut etuoikeutettu kun olen saanut osallistua noinkin hienoon kisaan. Noin puolet kisaan osallistuneista tekevät tuota ammatikseen tai ainakin opiskelujen ohessa isosti panostaen. Koen että olen jollain tapaa saavuttanut molemmista maailmoista parhaat puolet (työelämä ja urheilu).
Jännitys näytteli aika suurta roolia omassa pelissäni. Syke oli 180 ennen kuin ottelu oli edes alkanut. Toisessa erässä pystyin pelaamaan lähes omaa ja rentoutunutta peliäni. Jouduin pelaamaan hieman omasta pelityylistäni poiketen, jos halusin saada pisteitä. Vastustajan hyökkäyslyönnit olivat sen verran hyviä, että paras tapa puolustautua niitä vastaan on itse hyökätä ja sitä yritinkin.
Kunto riitti, mutta varmuus ei. Ratkaisevassa kolmannessa erässä tunsin jo olevani niskan päällä, mutta vastus pystyi nostamaan tasoaan vielä yhden pykälän samalla kuin minä pysyin samalla tasolla. Tein virheitä ja vastustaja ei, tulos on oikeutettu.
Otteluni oli ensimmäisen karsintakierroksen viimeisiä ja samalla koko karsinnan pisin ottelu. Yhdessä kohtaa minun peli oli ainoa käynnissä oleva ja koko Energia-areena tuntui pysähtyvän seuraamaan sen loppuratkaisua. Olisi ollut maistuva paikka ottaa edes yksi voitto, mutta realistisesti ajateltuna pääkilpailuun pääsy oli kaukana. Vastustajanikin hävisi heti seuraavan ottelun selvin numeroin.
Otteluvideo: http://youtu.be/wDr2gffjM9w
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti